Osa I.
Tänään kysyttiin mitä se väittämäni (myös muka sairaudeksi väittämäni) skitsofrenia(F20.02 Paranoidinen skitsofrenia)
tarkoittaa. Mitä sen tuomat väitetyt ja keksityt pelot muka aiheuttaa. (Jos joku ei ymmärrä sarkasmiani ja lukuisten muka
sanojen määrää, se viittaa korostetusti epäilyihin siitä että koenko näitä pelkoja oikeasti, vai keksinkö ne vain
vältellääkseni töiden tekoa mitä tunnetusti vihaan.)
En ole lääkäri ja ihan se ja sama vaikka olisinkin, en pystyisi kertomaan mitä tämä äfkaksikymmentä meinaa mutta annan
esimerkin fiktiivisen tarinan muodossa:
Ensi kerralla kun menette nukkumaan niin kuvitelkaa vastaava tilanne; (Minä sanotaan vaikka nimeksi Pepe) olen käynyt sytyttämässä talonne
kaksi kertaa tuleen viimeisen viikon aikana mutta olette juuri tarpeeksi ajoissa siihen heränneet ja saaneett soitettua
palokunnan paikalle ja olette selvinneet siitä elossa. Mutta kaikille kaksikymmentä vuotta kuussa asuneille tiedoksi että Pepe on
öiden el magico ja ei ole jäänyt vielä kiinni. Joten siihen ei tarvita poliisikoulun tutkijalinjan kaltaista koulutusta tajutakseen että
kolmas kerta voi olla hyvinkin jo tänään, huomenna tai ylihuomenna. Siispä pieni pelontunne on täysin ymmärrettävää. Sitten kun siitä ääneen sanot toiselle
että vähän jänskättää ja samalla seuraat sälekaihtimien välistä, näkyisikö ulkona yhtään ylimääräistä allaspoikapepeä niin toinen ihmettelee
että mikä muka? tuu nukkumaan. Itse katot silmät pyöreänä että häh, juurihan palokunnan jäsenet ja muu virkavalta aamulla vasta
lähti ja toinen sanoo että kuvittelet kaiken ja nukkumaan nyt. Käyt vielä varmistamassa ja näät varmasti palaneita tavaroita
ja pahimmallaan jopa tekstiviestejä tältä öiden sankarilta että poltanpas teidän talon vielä.
Mutta sitten tapahtuukin se suurin oivallus. Juuri kun olet menossa näyttämään sitä viestiä toiselle että katsoppas nyt itsekkin
niin tajuat että voivideo. Toi on siinä mukana. Se aikoo herätä ennenkuin talo palaa kokonaan ja jättää minut sinne. Siitä lähtien
et puhu mitään enää koko tulipalosta vaan valvot salaa yöt ja odotat koska suunnitelma toteutuu. Sitä ei jostain syystä toteutetakkaan
näköjään ja ihmettelet suuresti että miksi ei. Päivisin kuuntelet ja keräät merkkejä ja niitä alkaa näkymään päivä päivältä enemmän kaikkialla. Lähikaupassa tutun myyjän kysymykset ja erikoiset naurahdukset, Kenkäkauppiaan tuijotus, jonkun random harmaan ooppelin kuskin katseet ihmeellisesti kun tankkasit. Töissä Jari paljasti lähes koko salaliiton sanomalla jotain eilisestä jääkiekkopelistä. Kaikesta kotona tapahtuvasta
puhumattakaan.
Unohdat jo Pepenkin siinä välissä vaan epäilet jo ihan muita.
Osa II:
Jossain vaiheessa kaikki on päässäsi kristallinkirkkaasti selvää. Olet nyt kaksi vuotta odottanut että suunniteltu tapahtuu. Olet oppinut hiipimään
sängystä niin että toinen ei herää. Kuulet joukot pihallasi joka yö ja näät heitä piilottamissasi kameroissa. Olet parin vuoden aikana tajunnut
miksi Kapasen Tepa ei soittele enää niin paljon kuin ennen, miksi Asko lähti elämästänne ilmoittamatta jo 90-luvun lopulla.
Kotkan Lassen lähtö ja jopa Sappee -vaarin kuolema ovat aivan täysin selviä jatkumoita omille tyhmille teoillesi lapsuudessasi tai joskus muulloin.
Sen verran toiset ovat huomanneet että jotain epäilet ja koittavat saada sinut hoitoon koska olet heidän mielestä hullu. Menetkin, mutta vain siksi että olet
salaa kuullut heidän kokouksissaan päättämänsä asian.
He eivät toteuta suunnitelmaa ennenkuin olet terve. Joten esität hullua tahallasi. Kuitenkin liian kauan että enää et tiedä olitko hullu oikeasti vai et. Ja mikä se talon polttamis juttu oli? Kuka oli Petrus?
Miksi hiivin öisin? Tekeekö muut tätä? Miksi asun Auroran sairaalassa? Vai asunko? Pelkäänkö että kuolen vai pelkäänkö etten kuolekkaan? Montako kertaa olen kuollut?
Vai kuollaanko monesti? Onko kysymyksiä liikaa? Voiko niitä olla liikaa? Oliko niitä edes yhtään?
Mitä tarkoittaa kysymys? Kuka?
Vai avasinko vain äsken tietokoneen ja luen jotain ihme Tosi(ko?) tarinaa?
V.S